Nyt mie ruppeen laulammaan ja nyt tie saat sen kuulla. En oo sinun hätävaras, vaikka taijat luulla. Tämän kylän pojat ompi aivan huonoo sorttii. Hattu päässä kallellaan, suu ku liävän portti. Sen mie olen sanonu jo sataviisi kertaa, ettei miule ensinkää huonot pojat kelpaa. Vanhan heilan mie vajotan mutapohja kuoppaan, sitt mie sanon uuvel heilal, ei miul vanhaa ookkaan. Ei mikään on niin vaarallista kuin rakkauven tauti, siihen kuoloo seisalleen jää suu ja silimät auki. Hassu vallan olisin jos tästä kyläst naisin, takki siippa paian päällä, puoli hullun saisin. Ensi kerran pojan vieress on ku tuomiolla, kättä ei viitsi kaulall panna iliman ei ilikkii olla. Tässä kyläs poikia on yhtä vaille neljä, kylän poikain rakkaus jää takapuolell seljän. Tän kylän ämmät huutaa, hoilaa miule heilaa uutta, vaikkei ole sammutettu vanhaa rakkautta. Tään kylän ämmät haukkuvat ett leukaluut ne loksaa. Tarttiskohan kylän ämmill leukatyynyt ostaa. Tän kylän ämmien kielet pittäis panna palasiksi, kun ne on saanu nuoren tytön sanan alaisiksi. Tän kylän ämmille pittäis kaataa kuumaa tinaa suuhun, jott ne tukkis turpansa ja hyppisivät puuhun.